Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

MEJÄ SM 2019  KOKEEN SUOJELIJAN TERVEHDYS 

Pyyntö vuoden 2019 SM MEJÄ kokeen suojelijaksi oli minulle suuri, mutta erittäin mieluisa yllätys. Kun aikoinaan otin ensimmäisen mäyräkoirani, sen pääasiallinen käyttötarkoitus oli verijälkityöskentely haavakkojen varalle. Hirviporukassamme ei ollut koiraa tuohon tarkoitukseen, joten silloin Harmonian Grindelia ”Liina” tuli paikkaamaan vakavan puutteen seurueessamme.

Tuolloin en tiennyt MEJÄ kokeista saati sen säännöistä höykäsen pöläyksen vertaa ja niinpä koulutin silloin Liinaa varsin omintakeisesti metsästyksen yhteydessä. Tuona syksynä hirvijahdin alkaessa Liina oli puolen vuoden ikäinen. Otin koiran mukaan jahdin aloituspäivänä keneltäkään ennakkoon kyselemättä. Siitäkös riemu nousi porukan muutaman jäsenen toimesta, ”mitä tästä jahdista ollenkaan tulee, kun yksi vaan leikkii koiranpennun kanssa”, sanottiin minulle. Sain ihan tosissani selittää ja puolustella Liinan mukana oloa, ”kyllä koira tiheiköstä eläimen aina helpommin löytää kuin me vanhat laiskat äijät, onhan noita välillä haettu”. Suukopua käytiin hyvä tovi, mutta vähitellen sain kuitenkin myös kannatusta ajatukselleni. Luvatessani viedä koirani kotiin, jos siitä haittaa olisi, sai Liina lopulta luvan tulla kokeeksi porukan mukaan. Koira näytti heti alkumetreillä pitkän nenän epäilijöilleen, sillä se risteili ajoketjun mukana miehen luota toiselle, käyden jo ensimmäisen ajon aikana moikkaamassa kaikki ajomiehet. Varsinaiseen verijälkeen Liina oppi siten, että vein sen narussa jokaiselta sen syksyn laukaukselta kaadolle, matkojen vaihdellessa muutamasta metristä vähän yli pariin sataan metriin. Tuota pisintä jäljitystä olisimme muuten miehissä saaneet hikoilla tosissamme, sillä kaato oli keskellä tiheää taimikkoa, eikä näkynyt kuin ihan vierestä.

Käytännön jäljestykseen Liina myös oppi niin hyvin, ettei se elämänsä aikana pettänyt yhtään kertaa, koira haki myös kaikenlaista riistaa aina jäniksestä hirveen. Jäljitimme myös useita kolarieläimiä, kerran auton kanssa yhteen oli osunut toinen hirven kaksoisvasoista, jonka näimme jäljityksen aikana edessämme suurella hakkuuaukolla. Vasan oikea takajalka oli poikki, sillä se heilui holtittomasti sivulle eläimen liikkuessa. Tämä vasa oli jo erkaantunut emostaan, niin kuin haavoittunut tai vammautunut vasa yleensäkin. Maastossa oli poikkeuksellisen syviä hirvenjälkiä, ilmankos, kun eläin vain yhdellä takajalalla ponnisti eteenpäin. Kun vasa lopulta saatiin lopetettua ja se teurastettiin, huomattiin ettei nahassa ollut yhtään reikää. Toisin sanoen koira ei ollut seurannut verijälkeä vaan tressihormonin haju oli se mitä Liina sillä kertaa seurasi.  Käytiin Liinan kanssa myös monen monessa MEJÄ kokeessa, mutta se olikin sitten taas vallan eri juttu. Koira seurasi kyllä verijälkeä, mutta hyvän tuoksuinen riistapolku voitti aina keinotekoisen jäljen, sieltä kun puuttui se riistan haju kokonaan, mikä ilmeisesti motivoi parhaiten tätä koiraa. Lukuisista yrityksistä huolimatta Liina ei koskaan saanut MEJÄ kokeista ensimmäistäkään ykköstulosta. Käytännössä tämä koira oli kuitenkin valionarvoinen omalla sarallaan. On Liinan perimästä kasvanut kuitenkin useita hyviä jälkikoiria ja myös muutama jälkivalio. Liinan myötä puraisi myös MEJÄ kärpänen minua todella rajusti. Siitä lähtien olen joka vuosi ollut ahkerasti mukana näissä kuvioissa niin koiran ohjaajana, jäljentekijänä kuin ratamestarinkin ominaisuudessa

Arvostan erittäin suuresti tätä koemuotoa, koska tällä toiminnalla luodaan edellytykset saada toimivia koiria haavakkojen ja kolareissa vammautuneiden eläinten kärsimysten lopettamiseksi. Kaikki te MEJÄ kokeiden harrastajat teette todella suuriarvoista työtä koirienne kanssa. Toivotan kaikille näissä ympyröissä toimiville antoisaa koekautta 2019 ja rehtiä kilpailua syksyllä Pöytyän maastoissa.

Kokeen suojelija

Kirsikkamäen äijä

Karunan ukko

Risto Kellin 

  ©Risto Kellin

 

©2019 Kokeen suojelija | SM MEJÃ 2019 - suntuubi.com